Milli

Milli oli minun ensinmäinen kanini. Kun menimme katsomaan Milliä niin ihastuin Milliin heti ensi silmäyksellä.
Milli oli poikueensa pienin. Milli ei kerennyt olla minulla kuin kuukauden ja kuoli sitten.      
Milli oli luppakorva kani.

 Muistoruno Millille.

Niin äkkiä lähdit.
Varoitit hetken ennen.
Halunnut et rakkaittesi itkevän hupenevaa aikaa.
Tulit luokseni, pinnistit voimasi tervehdykseen, 
kun se tärkeintä maailmas ois.
Kaduin niin paljon.
hetkiä,joina en sulle löytänyt aikaa,
jota luulin olevan luputtomiin. kun vein sinut ulkoilemaan pellon
reunaan sen sijaan että olisin vienut metsään, jonka tuoksuja
niin rakastit. Olisit ansainnut sen. Yhden me tiedämme,
me tapaamme vielä. Tässä maailmassa kenties,
jos sielumme vaeltavat. Jos taivas on totta sinä odotat siellä,
mitä olenkaan vailla ilman lämpöäsi....


Muistaen Kanilan väki.

1 kommentti: